Tarinoita & Elämyksiä

Purjehdupäiväkirjani

Monen vuoden tauon jälkeen pääsin viimein kesäkuussa 2013 ensimmäisen kerran purjeille kouluvene Ompulla. Kipparina oli Tomi ja apukipparina Mikko. Neljä noviisia opetteli käytännön perustaitoja veneen osista purjehdustermeihin, unohtamattakaan itse purjehtimisesta. Tuuli oli aika voimakas, mutta niin me vaan lähdimme merelle vene kallellaan. Ensimmäisellä kerralla minulla meni paljon energiaa siihen, kun yksinkertaisesti oli vain niin onnellinen pääsystä merelle. Naama virneessä koetin opetella kääntämään keulapurjetta oikeista skuuteista (köysistä) ja käyttämään vinssiä skuutin kiristämiseksi. Hyvinhän se onnistui ja opit purjehtijakurssilta alkoi pikkihiljaa valua takasin päähäni jostain muistin sopukoista. Välillä jopa hieman pelotti kun mentiin niin kallellaan, mutta kippari rauhoitteli ja kertoi, ettei vene voi kaatua. Istuminen veneen yläpuolella ja välillä alapuolellakin tuotti tuskaa vatsa- ja kylkilihaksille. Ensimmäisen kerran oppimistilanteita ja käytännön suoritteita olivat lähinnä keulapurjeen säätö vendoja ja jiippejä tehdessä, isopurjeen lasku ja viikkaus puomille, pinnaohjaus sekä vasta- että myötätuuleen, köysien irrotus ja paikalleen laittaminen laiturilta lähtiessä ja palatessa sekä köysien vyyhtiminen. En  osallistunut itse, mutta näin ensimmäisen kerran, kun pojat virittelivät spinnun paikalleen ja pois. Tavoitteenani on, että oppisin joka purjehduksella vähintään yhden uuden asian.

Toisella purjehduskerralla heti heinäkuun alussa sain peruutuspaikan tiistaipurjehdukseen. Käytännössä ne olivat kisat, mutta osallistujia oli vain viisi venekuntaa. Meitä oli neljä ja kippari, Tomi jälleen kerran. Meillä oli tietty lähtöaika, jolloin meidän olisi pitänyt olla lähtöpaikassa. Nostettuamme purjeet moottori taisi unohtua veteen ja sen vuoksi meidän piti purjehtia tovi myötätuuleen, jotta pojat saivat nostettua moottorin ylös veneestä. No, myöhästyimme lähdöstä, mutta otimme pikkasen etumatkaa ja purjehdimme sovitun reitin välillä luovimalla ja välillä tuulta purjeisiin vauhdilla. Saavutimme edellä menevää venettä ihan mukavasti ja aloimme kisata sen kanssa. Toinen vene saavutti maaliviivan ennen meitä, mutta he eivät menneet maaliviivan läpi, vaan ohi. Niinpä me teoriassa voitimme kisan. Tuuletimme kovasti ja olimme innoissamme. Kovan tuulen ansiosta menimme kisareitin melko nopeasti ja meille jäi aikaa vielä opetella uusia asioita. Minä opettelin ottamaan pinnatuntumaa kovassa myötäisessä. Siinä oli tavoitteena saada pysymään vene mahdollisimman vakaana, keikkumatta. Pikkuhiljaa onnistuinkin siinä, vaikka voimaa se vaatikin kovan tuulen vuoksi. Puristin pinnaa taas rystyset valkoisina ja jännitin omasta tehtävästäni suoritumista. Kisapurjehduksen parhaat opit olivat keulapurjeen kiinnittäinen paikalleen ensin ratsastajilla keulaveijeriin ja paalusolmuilla purjeen nostinköysiin, pinnaohjaukseen keskittyminen (ns. persetuntuman opettelu), horisontista kiintopisteen etsiminen, veneen kallellaan mennessä oman kehon rentouttaminen ja kisatunnelman kohottaminen.

Kolmas purjehdukseni osuikin jo heti seuraavalle päivälle. Teemapurjehduksen kipparina toimi Antti ja toivoin, että opettelisimme myös moottorin käyttöä. Mukana oli kipparin ja minun lisäkseni kaksi gastia, jotka eivät olleet aiemmin purjehtineet Ompulla. Antti näytti meille moottoriin liittyviä nippeleitä ja nappuloita sekä moottorin laskun ja noston. Minä kiinnitin taas keulapurjeen valmiiksi nostoa varten ja irrotin keulaköydet. Toinen naispuolinen gastimme sai ajaa moottorilla laiturista ulos ja aina tehdasalueen altaalle saakka, jossa nostimme purjeet. Tällä kertaa ei tuullut kovasti ja oli lämmintä. Aluksi näytti, ettei vene liiku juuri lainkaan, mutta Antti neuvoi niksejä, miten saimme tuulta purjehisiin roikkumalla veneen laidalla. Purjehdus oli aivan toisenlainen, kuin aiemmat kokemukseni. Tällä kertaa sain osallistua myös spinnun kiinnittämiseen ja sen pois ottamiseen. Spinnua varten kiinnitimme ylimääräisen puomin paikalleen ja viritimme purjeen. Myötätuulessa sillä sai mukavasti vauhtia jo suorastaan hiipuneeseen matkaamme. Antti oli kipparina erilainen, kuin Tomi. Hän antoi enemmän valinnan vastuuta meille gasteille. En aluksi oikein osannut enkä uskaltanut toimia itsenäisesti, ja kyselimme koko ajan kaikenlaista. Onneksi oli tyyni sää, niin purjehduksella ei ollut vaaratilanteita. Tämän purjehduksen oppini olivat kiinnittää keulapurje kokonaan itse paikalleen, laskea isopurje ja laskostella se taas puomin päälle, opetella kiinnittämään ja irrottamaan spinnu sekä laituriin ohjaus palatessa. En olisi koskaan uskonut selviävänä siitä kerralla, mutta Antin opastuksella sain kuin sainkin veneen osumaan kerralla oikeassa kulmassa laituriin. Tällä kertaa lihakset eivät kipeytynee, koska ei tarvinnut jännittää lihaksia voimakkaassa tuulessa. Ihanaa oli ♥

Purjevene SY Omppu kesäkuntoon

Oulun Merenkävijät ry ja yhdistyksen aktiiviset koulvuene -talkoolaiset pitävät tänäkin kesänä yllä purjevenettä, joka on tarkoitettu kaikille purjehduksesta kiinnostuneille. Yhdistys on perustettu vuonna 1927 ylläpitämään veneilyharrastusta, kuten purje- ja moottoriveneilyä sekä soutu- ja melontaharrastusta. Seuran tavoitteena on kehittää ja edistää jäsenten tietotaitoa purjehduksessa, merenkulussa ja merimiestaidoissa, sekä tutustuttaa ihmiset rehtiin merimieshenkeen.

Helatorstaina sää on hieman sateinen, mutta se ei estä kouluvene Omppu-talkoolaisia ryhtymästä purjeveneen puunaustouhuihin. Hietasaaren veneilykeskukseen saapuu seitsemän innokasta työmiestä ja naista. Mikä voisi olla antoisampaa ajanvietettä kuin pitää talkoohenkeä yllä, jotta kesän purjehduksille pääsee kunnostetulla veneellä. Kesän odotus on jo aistittavissa talkoolaisten tunnelmissa. Tulevaa purjehduskautta suunnitellaan jo täyttä häkää ja uusia purjehtijoita otetaan mielellään mukaan toimintaan. Talkoolaisten apuun osallistuu myös muita Oulun Merenkävijöiden jäseniä aika ajoin. He lainaavat työkaluja ja neuvovat purjehdukseen liittyvissä asioissa mielellään. Myös sosiaalinen kanssakäyminen Omppulaisten kanssa innostaa jäseniä toimimaan yhteistyössä niin merellä kuin maallakin. Ompun lähtiessä seilaamaan on rinnalla usein joku toinenkin vene mukana. Yhteistyöstä on poikinut myös se etu, että mikäli Omppuun on enemmän tulijoita, pääsee osa porukasta jonkun toisen kokeneen purjehtijan kyytiin ja matkaa taitetaan kimpassa.

Oulun Merenkävijöiden kouluvene S/Y Omppu on Albin Express –mallinen purjevene. Omppu tarjoaa mahdollisuuden saada tuntumaa purjehdukseen ilman oman veneen hankintaa. Junioreille se on luonteva tapa jatkaa harrastusta ja oppimista varsinaisen juniorikauden jälkeen. Luonnollisesti Omppu on myös vammaispurjehtijoiden käytössä.

Veneellisille ja veneettömille merenkävijöiden jäsenille Omppu toimii vaikkapa tilapäisenä vuokraveneenä sekä luonnollisesti se on Merenkävijöitten koulutuskäytössä. Ompun avulla voidaan harjoitella niin purjehduksen tekniikkaa kuin taktiikkaakin. Kynnys lähteä mukaan on matala, sillä Ompulla tehdään retkipurjehduksia kilpapurjehdusten lisäksi. Retkellä on enemmän aikaa opetella taitoja ilman kilpailujen aiheuttamaa kiirettä tai suorituspainetta. Myös gasteista, eli miehistön jäsenistä on jatkuva pula. Omppulaisia kysytään usein mukaan niin pieniin kuin isompiinkin kilpailuihin mukaan OM:n jäsenten veneisiin.

Tämän päivän kiireinen elämänrytmi on monelle työtä tekevälle melkoisen haastavaa aikaa. Työn, perheen, ystävien ja harrastusten yhteen sovittaminen vaatiikin usein ponnisteluita, jotta arki sujuisi jouhevasti. Purjehdus on yksi arjesta vapauttavista harrastuksista. Kun vene irtoaa laiturista ja gastit ottavat tehtävät haltuunsa, jäävät arjen huolet rantapenkereelle saman tien.

Tämän saman on todennut Sanna V Omppu toiminnassa mukana olleena vuodesta 2009 saakka. Sanna innostui purjehduksesta vuosia sitten päästyään purjehtimaan tuttavaperheensä mukaan. Nykyisin Sanna toimii aktiivijäsenenä Ompun tiimissä. Tiimiin kaivattiin tekijöitä, niin Sanna lähti mukaan ja hän onkin varsinainen toiminnan nainen. Suunnitelmat etenevät aina myös toteutukseen saakka, eivätkä jää puolitiehen roikkumaan. Ensimmäisillä purjehduksilla Sanna kertoo olleensa ihmeissään, kun hän ei vielä hallinnut kaikkia manöövereitä. Purjeiden säädöt, tuulen suunnan tarkkailu, navigointi ja muut toimenpiteet piti opetella pikkuhiljaa. Tekninen osaaminen sujui vähitellen ja fiilisten aistiminenkin kehittyi kokemusten karttuessa. Nyt Sanna kertoo jo nauttivansa vesillä olosta myös aistien ja päästäen arkiasiat pois mielestään.

Ompun toiminta on kehittynyt huimaa vauhtia vuosien mittaan. Toiminta on laajentunut koskemaan koko kansaa ja purjehtimaan pääsee kuka vain pientä maksua vastaan. Tarjolla on kilpailuhenkisille tiistaikisoja, retkeilijöille retkipurjehduksia ja halutessaan ryhmät voivat sopia kipparin kanssa omanlaisen purjehduselämyksen joko retkeillen saareen tai teemapurjehduksen. Purjehdus edellyttää kuitenkin aina osaavan kipparin mukana oloa.

Yksi Ompun kippareista on Tomi H. Hän on mukana Ompputiimissä neljättä kautta ja innokas purjehtija. Tomi haaveili purjehtimisesta jo lapsuusvuosinaan katsellessaan merellä seilaavia aluksia. Silloin hänellä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta toteuttaa haavettaan ja ajatus purjehtimisesta on kytenyt hänen sisimmässään siitä saakka.

Vuonna 2007 turkulainen kaveri otti hänet mukaansa purjehtimaan Turun saaristoon ja siitä se kipinä sitten syttyi ihan tosissaan. Tomi on ollut Ompun toiminnassa mukana lähes alusta saakka ja hänestä on tullut aktiivinen jäsen. Kippariksi Tomi ”joutui” etukäteen varoittamatta. Hänet pyydettiin vain mukaan purjehtimaan, eikä Tomi osannut aavistaakaan, että samalla reissulla hänen tehtäväkseen lankesi laiturista irrottautuminen sekä muut kipparille kuuluvat velvollisuudet. Siitä alkaen Tomia on voinut pyytää kapteeniksi Ompun purjehduksille ja taatusti hän on oiva neuvon antaja ja opettaja noviiseille, jotka lähtevät keltanokkaisina rannalta suureen seikkailuun.

Ompun toiminnan runko rakentuu koko kesäkauden ajan (kesä-elokuu) viikoittain toistuvalle ohjelmalle, jonka tavoitteena on tarjota jokaiselle jotain. Lisätietoja löytyy Oulun merenkävijöitten nettisivuilta www.oulunmerenkavijat.fi

Ompun Tekniset tiedot

Nimi: S/Y Omppu

• Malli: Albin Express
• Pituus: 7,77 m
• Leveys: 2,49 m
• Syväys: 1,45 m
• Miehistö: 6 henkeä
• Rekisterinumero: O-12856
• Vuosimalli: 1980
• Perämoottori Yamaha 5 hv, bensiini

 

(Tätä tarinaa tarjosin erääseen sanomalehteen, mutta eivät huolinaat, niinpä laitan sen tänne teille luoettavaksi. Purjehdustarinaa tulee toivon mukaan jatkossa lisääkin.)

Tarina -sivuston haluan avata vanhalla, lukiossa kirjoitetulla aineen aiheella. Olen kirjoittanut tämän myöhemmin uudelleen, koska alkuperäinen oli vain käsin kirjoitetetussa muodossa.

Yksinäinen kulkija

 

Aurinko lämmittää keväthankia,

jääpuikot roikkuvat räystäistä
ja vesi tippuu niistä maahan saakka.
Katselen ikkunasta kevättä
ja haaveilen ulos menosta
riemu rinnassani.
 

Kuunnellessani vesipisaroiden tippumista

kuulen kummallisen ropsahduksen,
ihmettelen mikä kumma se oikein mätkähti maahan asti.
Takki vilahtaa ylleni,
riennän nopeasti ulos
tarkistamaan tilanteen.

Haaveestani tulee totta,

menen ulos auringon paisteeseen
jääpuikkojen alle. 
Näen mustan möykyn hangella.
katson möykkyä lähempää
ja huomaan sen olevankin pikimusta koppakuoriainen.

Kuoriainen alkaa liikehtiä hitaasti.

Se kävelee pienillä jaloillaan
hangella etsien tietä jonnekin.
Mihin lienee matkalla
tuo kiiltäväpintainen pieni otus?
Häikäisevä hanki houkuttelee matkalaista seikkailuun.

Yksinäinen kulkija taapertaa eteenpäin.

Reitti kulkee välillä oikealle kaartaen
kunnes suoristuu taas eteenpäin.
Yhtäkkiä eteen osuu puun oksasta
irronnut tikku.
Koppakuoriainen pysähtyy.
Sen pienet aivot raksuttaa kovin
Kun se miettii miten saisi hilattua
mustan runkonsa tikun yli.
Pienet aivot eivät kerro kuoriaiselle
vinkkiä kiertää tikku.

Kuoriainen aloittaa kovan pinnistelyn

päästäkseen tikun päälle.
Tikku karkaa eteenpäin.
Kuoriainen yrittää uutta nousua
ja onnistuukin pääsemään tikun päälle.

Hups!

Kova pinta osuu hankeen,
Kun kuoriainen tupsahtaa tikun päältä pois.
Kuoriaisen onni oli,
Ettei pudonnut tikun taakse.
Putosi se sille puolen mihin oli matkalla.

Siinä se sätki selällään,

Eikä päässyt kääntymään.
Olipas siinä pienet jalat vimmatussa liikkeessä,
eikä niistä ollut apua.
Minä, suuri hyväntekijä päätin auttaa sitä hieman.
Nostin tikun hangelta ja asetin sen kuoriaisen selän alle.

Kuoriainen kiepsahti taas jaloilleen.

Aikansa se siinä ihmetteli tapahtunutta,
kunnes jatkoi taas mielenkiintoista
kulkuaan kohti tuntematonta,
uutta päämääräänsä.

Matka eteni hitaasti kirkkaalla hangella.

Kuoriainen nautti myös kevään tulosta,
sillä se pysähtyi pieni pää kohti aurinkoa
paistatellen tovin paikallaan,
jalkaansa rapsutellen.

Matka alkoi taittua paistattelun jälkeen.

Välillä se rapsutti toistakin jalkaansa,
kunnes putosi pieneen hankikuoppaan.
Voi sitä sätkyttelyä,
kun se yritti taas vimmatusti päästä jaloilleen.

Jälleen kerran päätin auttaa pientä kulkijaa

kädessäni olevalla tikulla.
Nostin pikimustan, väsyneen kulkijan
pois kuopasta.
Kuoriaisen pää oli vallan pyörällä putoamisesta.

Taisi kuoriainen olla kiitollinen

saamastaan avusta.
Pienet aivot eivät kertoneet sille,
miten se oli selviytynyt kommelluksistaan
jännittävän taipaleensa varrella.

Ehkäpä vastaus selviää sille määränpäässä.

Kuka auttoi sitä ja miksi?
uoriainen jatkoi matkaansa.
Minä menin takaisin sisälle
katsomaan jo alkavaa auringon laskua.